Riskinlasku

Minun on pakko tulla ulos tämän asian kanssa. En pysty puhumaan siitä läheisilleni, koska he tuomitsisivat minut aika varmasti. Ehkä löytäisin itselleni tukiryhmän netistä, mutta purkaudunpa nyt kuitenkin tänne.

Japanin katastrofin myötä minusta on tullut ydinvoiman kannattaja. Ennen kantani oli vähän kiikun kaakun, pelkäsin mahdollista onnettomuutta ja murehdin loppusijoituspaikan ongelmaa, miten esimerkiksi viestiä tuhannen vuoden päässä oleville ihmisille että menkääs hei pois, tää paikka on muuten vaarallinen? Olisivatko tuhat vuotta sitten eläneet ihmiset kyenneet kuvittelemaan tämän päivän todellisuuden? Ihan yhtä epätodennäköistä on, että me onnistuisimme arvioissamme yhtään sen paremmin.

Nyt on kuitenkin osoitettu että tarvitaan yli neljäkymmentä vuotta vanha reaktori jonka turvallisuudessa on ennestäänkin ollut huomautettavaa, maanjäristys, tsunami, tulipalo, sähkökatkos ja ulkoseinät hajottava vetyräjähdys ennen kuin aletaan olla oikeissa ongelmissa.

Sattumalta uusimmassa Tiede-lehdessä oli artikkelikokonaisuus otsikolla Mitä pelkäät?, jossa pohdiskeltiin uuden ydinvoimalaturman todennäköisyyttä ja sen tappavuutta verrattuna nyt käytössä oleviin energiamuotoihin. On ihan turha vastustaa ydinvoimaa ydinvoiman vastustamisen vuoksi, jos ei ole tarjota muuta kivihiilen tilalle. Tekemättä jättäminenkin on teko, ja tällä hetkellä noki biomassan poltosta tappaa 1 450 000 ihmistä vuodessa, pienhiukkaspäästöt 500 000. Toki Tsernobylin onnettomuuskin tappaa edelleen, vuosittain kolme ihmistä Suomessa ja maailmalla noin 500 (vuoteen 2060 asti). Siis paha ydinvoima tappaa 500 ihmistä vuodessa, ja tuplataanko varan vuoksi Japanin tilanteen takia? Eli 1 000 tappaa pahis, vaihtoehto 1 950 000.

Tottakai suhtaudun positiivisesti vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämiseen, vety saa pöksyni kostumaan ja uudet Millennium-palkitut Grätzel-kennot myös, mutta tällä hetkellä halvin ja turvallisin energiamuoto minun nähdäkseni on ydinvoima. Vaikka loppusijoituspaikan turvallisuus emmityttää yhä.