Kunpa olisit joskus täällä ja antaisit minulle – puolikkaan tyynyä

Suonette anteeksi laiskistuneen päivitystahdin. Luonamme asustaa viikon ajan vaihto-oppilas, ja käytän kaiken liikenevän aikani Hyvän Äidin© teeskentelemiseen. Se on yllättävän työlästä! Käsien iho alkaa halkeilla jatkuvasta tiskaamisesta, ja selkä huutaa hoosiannaa kun käytän raskaan työpäivän jälkeen vielä vähintään tunnin ruoanlaittoon jälkiruokineen kaikkineen. Kaikki tämä sinänsä turhaan, ettei vaihto-oppilas edes näe tätä työtä. Esikoinen ja tämä lainateini nimittäin luuhaavat koulun jälkeen illat pitkät ulkona, ja juuri iltapalaksi pyöräyttämäni suklaakakkukin tuli tehtyä ihan turhaan, sillä hetki sitten saamani tiedon mukaan neidot saa käydä hakemassa kaverin luota vasta klo 21. Eikä yhtään aikaisemmin, sillä ketään muutakaan ei kuulema tulla hakemaan niin aikaisin ja sehän ois ihan vitsin noloo hei (jos kuolemanväsynyt äiti pääsisi ajoissa nukkumaan, ilmeisesti).

Yksi aika kiusallinen juttu piti tulla kertomaan. Spottasin postin seasta jo kolmannen Hevoshullun lyhyen ajan sisään, ja soitin virmaan jättäen ääniviestin jossa asiaa kummastelin. Vastausta pyysin sähköpostiin. No, vastaus tuli heti seuraavana päivänä. Olen kuulema tilannut sitä jo kolme vuotta! Nyt kun tarkemmin muistelen, niin se tosiaan taitaa olla ihan mahdollista. Tähän asti talouden teini on vain napannut lehden ennen minun kotiin saapumistani omaan jemmaansa niin tarkkaan, että olen ehtinyt unohtaa koko tilauksen. Paljostako vetoa että nauha pääsee virman pikkujoulupotpuriin, jolle pääsevät vain ääliöimmät aasiakkaat ikinä? Noloa.

Hei, jos tässä ruvetaan vetoa lyömään niin eräs toinenkin kohde olisi. X-mies halusi aikoinaan tapaamissopimuksen, jossa olisi tavannut keskimmäistä kaksi kertaa niin paljon kuin kuopusta. Tähänhän en suostunut, koska en halua että lapsia asetetaan eriarvoiseen asemaan. Nyt keskimmäinen on aikamoisen monta kertaa tullut kotiin pienten lahjojen kanssa, kun aiemmin X-miehen linja oli ettei edes sukulaisten antamia syntymäpäivä- ja joululahjoja saanut tuoda kotiin. Kuopus ei ole saanut mitään. Niin, lyödäänkö vetoa siitä että saako kuopuskin joskus jotain vai että keksiikö X-mies vielä jonkun tavan alleviivata lempilapsen lempilapseutta?


One response to “Kunpa olisit joskus täällä ja antaisit minulle – puolikkaan tyynyä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: