Ei draamaa tähän postaukseen, mäejjjaksa.
Kuopus, vielä tämän kevään ajan esikoululainen, kesän jälkeen jo ekaluokkalainen, haaveili tuossa iltapalalla ikiomasta muropaketista. ”Nyt iltapalalla menee yksi kokonainen paketti, josta jokainen saa kaksi lautasellista, eikä sitten enää ole muroja, ja musta ois niin mukava saada muroja vähän useemminkin. Omasta paketista mä saisin ….kuus lautasellista.”
Onko tämä nyt ihan tavallista? Kuusivuotias laskee kertolaskuja tietämättä mikä on kertolasku? Ei, älkää palauttako mua maanpinnalle! Haluan nauttia tästä ilon ja oivalluksen sirpaleesta.
Ja koska kaipaan piristystä, leikitäänpä taas sitä kysykää te, niin minä vastaan- leikkiä. Saatte kysyä tuolla kommenttilaatikossa ihan mitä tahansa, lupaan myöskin vastata mitä tahansa.
*Nimi muutettu
Kolme kertaa ikuisuus 
7 maaliskuun, 2011 at 22:00
Jos tässä maailmassa jotain saisit muuttaa, niin mitä? Tämä siis sinne kysymys-osastolle.
Mie laskin ihan muina tyttöinä miinuslaskuja seitsemänvuotiaana. Se oli isän vika. Mitään muuta se ei minulle opettanutkaan, mut silti pärjäsin.
8 maaliskuun, 2011 at 21:11
Helppo – kasvattaisin ihmisten mantelitumaketta, lisäisin harmaata ainetta etuotsalohkon aivokuoreen ja pienentäisin aivojuoviota n. 10%.
8 maaliskuun, 2011 at 07:42
Näppärä ja fiksu tenava!
Eihän mulla oikeastaan ole edes kysyttävää… Jos keksin kysymyksen niin palaan astialle!
8 maaliskuun, 2011 at 12:39
Ihana lapsi! Meillä oli joskus niin, että jokainen sai oman muropaketin, juuri siksi, että oli eri makuja ja sitten, jos murot loppui, niin se oli vaan oma vika, eikä aina niin, että joku muu oli ne syönyt 🙂
8 maaliskuun, 2011 at 21:16
Eikös olekin!
Tässä on vaan se, että kaappi- ja pöytätila on rajallinen. Ja mun hermo levällään lojuviin muropaketteihin. Ja sukanpohjissa rouskuviin muroihin, joita saa omalla oikeudella jokainen käydä omasta paketista ronkkimassa milloin vain.
9 maaliskuun, 2011 at 08:36
Moikka, kiitos sulle tästä blogista. Vaikka sun jutut ei aina ole ruusunpunaisia, jollain kierolla tavalla niistä tulee hyvä mieli. Tai sellainen ymmärrys, juu nou.
Kysymys: sun elämässä on nyt aina lapset isossa roolissa. Mitä muistat päällimmäisenä niistä ajoista ennen kuin muksuja oli?
9 maaliskuun, 2011 at 20:38
Ääks iiiks, kiitokset saa mut aina kiemurtelemaan. Öhhöhö, kiitos kiitos.
Ähhh, mä ajattelin että te kysyisitte helppoja ja hauskoja kuten miksi alienit on pääasiassa vihreitä ja miksi jotkut miehet pitävät naisen häpykarvoituksen muotoista leukapartaa, ja että onko näillä asioilla mahdollisesti jotain yhteyttä keskenään.
Mitä ihmiset yleensä muistavat ajasta, kun olivat 15-vuotiaita? Ainakin silloin vatsa oli litteä ja rinnat pystyt, kolmen lapsen jälkeen asia on päinvastoin (eikun oikeesti mulla on aika kivat rinnat edelleen). Hmm, ainakin muistan sen, miten … ei kun. En muista mitään. Pahoittelen.
9 maaliskuun, 2011 at 13:22
Jenkeissä asuessa ostettiin aina joko jättipaketti muroja, tai sitten sellainen pakkaus, jossa pieniä n. 2 lautasellisen snnospaketteja, eri makuja. Lopputloksena kaappi täynnä pieniä paketteja sitä makua, mikä ei kelleen maisutnut, ennenkuin tämä näppärä äiti teki niistä ”riisiuklaata”.
Emmä mitään kysy, mutta tuohon ystävättären käytökseen, anna ajan kulua. Mä luulen, että se on häpeisään ja nolo kun jouduit auttamaan ja todistamaan tilannetta, varsinkin jos sen limanuljaskan kanssa on takaisin yksissä.
Kysynpäs, minne katoaa aina sukista The Toinen?
HannaHoo
9 maaliskuun, 2011 at 20:44
Toki ystävätär on nolo ja häpeissään. Muistan tunteen. Ystävätär on tosin ruvennut levittelemään minusta juttuja, joten töissä on aika kalsaa nyt, varsinkin kun en lavertelusta syytettynä viitsi oikein ruveta kertomaan asioiden todellista tolaa.
Mutta sukkiin! Eräänlainen avaruusolio on syönyt ne molemmat ja ottaa syömänsä sukan muodon havaituksi tulemisen uhan ollessa ilmeinen. Se osaa toki myös lisääntyä, ja sille kelpaavat mainiosti myös lapaset, pipot ja lempipaidat.