300 dollaria

Näköjään suuren tunnekuohun vallassa kirjoittamisesta on tulossa tapa. Tunnekuohun lisäksi tällä hetkellä koettelee närästys, sillä ei eilisestä energiajuomaöveristä ihan vielä ole ohi päästy, vaikka kädet eivät enää tärisekään.

Tunteita kuohuttaa tuo mieskunta, tiedättehän, se joka muistuttaa kovin ihmiskuntaa mutta eroaa ratkaisevilla tavoilla. Loman aikana esikoiseni kävi ensimmäistä kertaa ominpäin moikkaamassa biologista isäänsä, ja todella ajattelin että se olisi hänelle hyväksi ja kaikilla mahdollisilla tavoilla oikein. Sitten minulle kerrotiin että isältä on tässä kymmenen vuoden aikana otettu kaksi lasta pois, hän on raiskannut 16-vuotiaan tytön ja lähtenyt vuokra-asunnostaan niin kiireesti, että muutama kissa jäi taakse nääntymään nälkään. Mutta nyt taitaa olla elämä taas raiteillaan, rinnalla on ollut jo pari vuotta sama tyttö, joka tulee täysi-ikäiseksi samoihin aikoihin kun heidän esikoisensa syntyy. Nämä kaksi aiemmin pois otettuakin syntyivät äidille, joka oli molemmat saanut jo ennen 20-vuotispäiväänsä. Itse olin esikoisen syntyessä 16-vuotias, mutta silloin tämä kyseinen miehenkuvatus oli kuitenkin itsekin vasta parikymppinen. Näköjään aina löytyy tyttöjä, jotka kokevat reilusti vanhemman niljakkeen huomion imartelevana, eivätkä tule ajatelleeksi että on aika saamarin hälyttävää, ettei miehellä ole koskaan ollut yli 20-vuotiasta naisystävää. Iän mukana kun tuppaa tulemaan vähän järkeäkin.

Onneksi välimatka on pitkänpitkä, sillä nyt kun tarkemmin ajattelen, en todellakaan halua tuota miestä lapseni elämään, vaikka biologinen side onkin olemassa.

Hetkinen sitten palasin työkaverittareni luota, jonne minut hälytti hänen äitinsä. Hetkisen venkslailun jälkeen pääsin lukitusta alaovesta sisään ja asuntoonkin. Sitten kävinkin lyhyen keskustelun työkaverin tukevassa humalassa olevan miesystävän kanssa, joka kyllä parhaansa mukaan yritti kerätä puhtia provosoituaakseen tarpeeksi käydäkseni minunkin kimppuuni, mutta häkeltyi sitten siitä että sen kummemmitta aneluitta ja piipittelyittä soitin poliisille. Muutaman onneksi hätäkeskuksen nauhalle tallentuneen tappouhkauksen ja seinän murjonnan jälkeen mies ymmärsi kuin ymmärsikin vetää kengät jalkaansa ja lähteä suksimaan. Hetkisen rauhoittelin järkyttyneitä lapsia ja sillä välin kun kollega soitti äidilleen kertoakseen olevansa elossa, opetin lapset soittamaan itse salaa hätäkeskukseen eikä mummille niin, että riehuva idiootti huomaa ja heittää puhelimen seinään.

Kysyn vaan, että minkä kiven alta näitä oikein sikiää?


6 responses to “300 dollaria

  • Celia

    Voiluoja näitä ihmisen kaltaisia olioita, joita miehiksikin kutsutaan. Nämä kyseiset oliot, joihin olet törmännyt kuuluvat siihen samaan selkärangattomien kastiin kihomatojen, torakoitten, täiden ja luteiden kanssa, joilla ei tunnu olevan mitään järkeä ihmiselämän kannalta.:(

  • irkku

    No huh huh! Siis sekä tuohon esikoisen isään että tähän työkaverin miesystävään. Mistä näitä tosiaan sikiää, sen kun tietäisi. Pelottavaa ajatella että niitä kuitenkin joukossamme liikkuu näyttäen ihan normaaleilta kunnon miehiltä kunnes päätyy lähemmäs ja tajuaa että joku onkin vialla ja pahasti.

  • Hanna

    Anteeksi, mutta lohdutti. Joku on siis valinnut esikoisensa isäksi vielä isomman hyypiön kuin minä! Mulla lisäksi se lohtu, että eipä ole onneksi tyyppiä, joka välttämättä halusi avioliittoon ja lapsia, kiinnostanut lastaan tavata, viimeiseen pariinkymmeneen vuoteen. Hyvä niin, menetys on hänen, sillä upea uori mies on kyseessä. Myös ulkonäöltään, sanoo Ylpeä Äiti.

    Nuo niljakkeet, jotka kiven alta ryömii, on kummallinen uudistuva luonnonvara. Ja kumma, miten ne aina löytääkin tiensä just mun luokse. Hörhömagneetti, sanoi rakas ystävä eräänkin ravintolaillan jälkeen. Sana kuvaa tilannetta oikein loistavasti. Ihanaa, että toimit ja menit ystävää auttamaan!

    HannaHoo

  • Hiipinä

    Mäkään en ole järin hyvin onnistunut esikoisen isän valinnassa, mutta vähän paremmin kuin sinä ehkä kuitenkin.

    Työkaverittaren pitäisi jostain nyt kerätä voimia ja ottaa moisesta miesystävästä lopullinen ero. Noi hyypiöt kun tapaa hiipiä takaisin eikä ne anna helpolla periksi.

    Naisten Linja on hyvä paikka aloittaa: siellä ei tavalliseen tapaan taivastella että miksi annat hakata itseäsi, vaan ymmärretään, että voimat ei vaan riitä. Mä kävin siellä kymmenen vuotta eron jälkeen selvittämässä päätäni.

  • Zepa

    Olikohan tämä se sama nilja, jonka kissojen näännytys pääsi oikein Hesariin saakka muutama vuosi sitten? Se oli sellainen juttu, että vieläkin herää murhanhimo. Jätkä oli lähtenyt äiskän luo lihapadoille ja jättänyt kissat itekseen. Oli mennyt kaksi kuukautta ennen kuin viimeinenkin oli kuollut. Naapurit, nuo nerot, oli kuulleet vielä ”jotain” kämpästä päivää ennen kuin oli menty sisään huoltomiehen kanssa. Tällaisia kypsiä vittupäitä sitä täällä maailman parhaassa maassa.

    Ylipäätään ihmetyttää ettei naapurit ikinä reagoi vaikka kuulevat mitä. Esim. silloin kun ne ulkkarihomot tappoivat sen asianajajan – naapuri oli kuullut vielä viimeisenkin repliikin, mutta oli mennyt TAKAS KOTIINSA, ei soittanut poliisille tms. Mahtaa olla kiva elää loppuelämänsä sen tiedon kanssa, että asiallinen mies kuoli siksi että ite olin velliperse-paskahousu.

  • 3xikuisuus

    Z: Ei pitäis olla sama tyyppi, tämä tapaus on paljon tuoreempi.

    Tuo naapurien puuttumattomuus, ja ihmisten ylipäätäänkin, on kyllä ihme homma. Kai se oma napa on niin kallisarvoinen ettei sieltä voi kaivautua pois edes siksi aikaa että pelastaisi henkiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: