Arvon ihmiset, pitkään ihailemani Sydän, sydän tekee paluun ravintolalaiva Wäiskissä perjantaina 8. 4. kuluvaa vuotta. Ainoa ongelma tässä on, että nyt on vehdattava reilunkokoinen kuukausi ajantapon merkeissä. Onko pakko malttaa jos ei halua?
Sitäpaitsi nyt kun vietänä talviloman viimeistä päivää ja pistän jo silmälle missä kaikkialla irtonaista meiltä peräisin olevaa kamaa on pakkausta ajatellen, alkaa harmittaa että talvella kaikki kitistyy niin kovin kireäksi. Lomaakin pelkkä viikko! Keikan aikoihin pitäisi olla kevään jo täydessä käynnissä, mutta koska päätin vihdoinkin antaa talviangstillekin sijaa, tuntuu se kovin kaukaiselta ajatukselta. Pakkanen ja lumi alkaa niin riittää, toppavaatteet ja kaulahuivit riittää, ja ennen kaikkea olen saanut yltäkyllikseni sähköiskuista, joita rätsähtelee sormiin niin vaatenaulakoista, pukukaapin ovesta kuin kauppakärryistäkin.
Kerran yritin vaihtelun vuoksi purkaa sähkölatauksen sormien sijaan nenästä koskettamalla sillä Y-miehen metallista vaatenaulakkoa. Sitä en tee toiste, tietynlainen tylsistyminen on kuitenkin ihmiselle hyvästä. Ainakin paremmasta kuin kirvelevä klyyvari, vuotavat silmät ja ympärillä leijuva otsonin lemu.
Kolme kertaa ikuisuus 
25 helmikuun, 2011 at 20:26
Nenästä..! Kyynärpää on paras, kokeile sitä.
26 helmikuun, 2011 at 19:11
Saako siitä varmasti sävärit?