Älkää ihmiset ramppikuumettako mua. Yli sata kävijää päivittäin vaikka en ole kirjoittanut aikoihin? Ohhoh!
Itseasiassa vietän tällä hetkellä kohtuullisen ansaittua talvilomaa täällä pohjoisessa, ja suokaa anteeksi lukuisat tekstiin todennäköisesti kaikesta viilaamisesta huolimatta jäävät lyöntivirheet, sillä äidin näppis on vanha ja ropiseva.
Matka tänne alkoi niin dramaattisesti, että kun auto lopulta saatiin käyntiin sieltä huoltoaseman pihalta eikä yhdelläkään lapsella eikä kissalla ollut paleltumia, loppumatka sujui suhteellisen loistavasti. (Arvatkaa huviksenne olinko edellisenä päivänä kehunut ettei autoni ole kertaakaan nikotellut vaikka pakkasta olisi sata?) Itseasiassa niin loistavasti, että jaksoin loikata suoraan autosta saunaan ja saunasta baariin. Ja mitä sitten tapahtuikaan, jääköön ikuisesti pimentoon ja ollaanpa kaikki hetki kiitollisia siitä, etten tunne täältä enää ketään ja että olen lihonut täältä lähtöni jälkeen kolmisenkymmentä kiloa, niin ettei kukaan tunnista myöskään minua. Sen vaan sanon, ettäääääääääääääääenpäs sanokaan. Yllytyshulluus. Sen sanon.
Nyt on muuten pakko käydä henkilökohtaiseksi. Kuinka tuttu teille on tapa pitää vessassa tulitikkuaskia? Siitä olisi tarkoitus raapaista yksi tikku isomman asian jälkeen hajua peittämään tai se poistamaan. Luulin että kyseesssä on vanhojen ihmisten tapa, mutta täällä niitä näkyy niin taajaan että alan epäillä kyseessä olevan maantieteellinen asia. Eikä se muuten edes toimi; nuorempana luulin että vanhojen ihmisten kakka haisee rikiltä, yöks. Tämä vessa-aski rupesi nyt askarruttamaan ihan täpöllä, sillä normaalirutiinien puutteessa aivot kaipaavat sellaistakin askaretta, joka ei äidin dekkarihyllyllä ja tällä hetkellä työn alla olevalla simppelillä neulemallilla taltu.
Ja nyt kun olen sylitellyt siskoni kuukauden vanhaa vauvaa, kädetkin kaipaavat tekemistä, sellaista vanhaa tuttua. Voisiko joku sanoa niille että kolme on mainio lapsiluku, ei mainio isäluku? Tässä on vielä reilusti kymmenen vuotta hedelmällistä ikää jäljellä, varautukaa hokemaan kovin.
Kolme kertaa ikuisuus 
22 helmikuun, 2011 at 20:07
Buuuaah! Vessa-aski on meillä ollut aina käytössä ja vartuhan, jos joku jättää käyttämättä, nii saa huikean huudon, kuinka ei oo raapinu!!! Nyt vain on se ongelma, että pyttyyn ei saa niitä tikkuja laittaa, koska ne jää vedenpuhdistamossa kellumaan…hmmm…
23 helmikuun, 2011 at 14:13
No sitten pitää varmaan ottaa käyttöön toinen tikkuaskeja käyttävien erikoisuus: laittaa poltettu tikku takaisin rasiaan – mutta väärinpäin, niin että on helppo yhdellä avaamalla nähdä kuinka paljon käypiä tikkuja on vielä jäljellä. Mutta jännä kuulla, että tapaa on käytössä myös 50-luvun jälkeen syntyneillä.
22 helmikuun, 2011 at 21:07
Tikkuaski? Ei noin, vaan näin – varsinkin julkisissa vessoissa: kakka turautetaan pönttöön, ja sen jälkeen huuhdellaan. KYLLÄ. Heti. Siksi että sitten se mikä HAISEE, on poissa. Sitten pyyhitään peba, ja huuhdellaan taas. Ei hajua, ei tukoksia pönttöön.
23 helmikuun, 2011 at 14:14
Mä olenkin aina pitänyt sua tolkun naisena, ja se käsitys vahvistuu edelleen. Veden alta ei haise mikään, eikä varsinkaan viemäriverkoston uumenista.
23 helmikuun, 2011 at 06:18
Ai. Mutta eikös sitä sanota ettei kahta ilman kolmatta? Mut ehkä se tarkoittaa tosiaan lapsi- ei isämäärää. Ja siis tarkoittaakin! Ihan varmasti! Muutenhan tässä olisi itsekin pahassa pulassa…
Kivaa lomanjatkoa sinne!
23 helmikuun, 2011 at 10:59
Hyvää lomaa ! Meillä ei ole tikkuaskia veskissä. Ja kolme lasta on tosiaan ihan riittävästi, takapenkki on täynnä 😀
23 helmikuun, 2011 at 14:15
Kiitos!
..mutta kun ei ole miestä, jää yksi tyhjä paikka. Sehän on ihan haaskausta, eikö?
23 helmikuun, 2011 at 12:38
Kolme lasta 🙂 – kolme isää 😛
Auttoiko? 😉
23 helmikuun, 2011 at 14:19
No sinne arveluttavaan suuntaan vaan, että jos muilla, miksei mullakin? Kun siis eihän ekaa voi laskeakaan, kuka haluaa ottaa täyden vastuun 15-vuotiaana valitusta kumppanista? Ja tuo aviossaolo oli kuitenkin aviossaoloa, eikä ollut yksin mun syytäni että se pursi karahti kiville. Jos siis vielä yhden saisi vaikkapa luovuttajan avulla – kun siis autoonkin vielä mahtuisi. Ja saisi ensimmäistä kertaa muutakin kuin minimiäitiyspäivärahaa. Ja välttyisi tuolta isäsopalta ainakin suurimmaksi osin. Kun mieli kuitenkin tekisi.
23 helmikuun, 2011 at 16:18
No jos sitten vaan tekisit? Valkkaisit siementäjän ja tekisit itselles? Tunnen lähipiirissäni yhden joka näin teki ja ei hänen päätöstään ja tekoaan voi kuin kunnioittaa, teki näet todella itselleen, ei muille 😀
23 helmikuun, 2011 at 20:19
Sen verran olen jo ottanut selvää että luovuttajaa pitäisi etsiä kauempaa, Y-miestä ei hotsita. Klinikka-inseminaatio maksaisi noin tonnin. Periaatteessa pari tuttua miestä olisi joilta voisi kysyä, mutkun anonyymiys olisi toisaalta kova, ongelmiaehkäisevä sana.
24 helmikuun, 2011 at 06:17
Hyvä sä! Aina kannattaa tehdä selvitystöitä jopa sillä uhalla että idean hylkäisikin jossain vaiheessa! 😀