Jalkaäänestys

Terveyskeskusrintamalta paljon uutta, olkaa hyvä:

Maanantaina oli siis lääkärin soittoaika, eikä lääkäri soittanut. Tiistaina soitin kysyäkseni että anteeksi, mut mitvit. Lääkäri oli kirjannut soittopyyntöni kohdalle että olisi varattava uusi soittoaika tai vastaanottoaika. Vastaanottoajat olisivat menneet ensi viikolle, jolloin meidän on tarkoitus olla pohjoisessa lomailemassa, joten otin ensimmäisen vapaan soittoajan, joka oli perjantaille. Tiedustin samalla valitusreittiä, ja sain ylilääkärin sähköpostiosoitteen. Samana iltana kuopus aloitti sitten oksentamisen, joten kävimme hoitajalta pokkaamassa sairaslomaa keskiviikkoaamuna. Ihan mutkatta ei sekään mennyt.

Ihan ensinnäkin hoitaja oli viisitoista minuuttia myöhässä, joka olisi ollut ymmärrettävää, jos odotushuone olisi ollut täynnä voihkivia ihmisiä. Olimme kuitenkin ainoat potilaat paikan päällä, ja hoitaja tuli kollegansa kanssa pyyhkien pullanmuruja suupielistään pahoittelematta viivästymistä millään tavalla, mukanaan hoitajaopiskelija, jota ei esitelty ja jonka läsnäoloa ei millään tavalla selitetty. Yleensä joka kerta kysytään, saako opiskelija olla läsnä. Eikä tuollainen varttitunti yleensä tunnu miltään, mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa, mutta kun sekä kuopus oli huonossa hapessa koko yön oksentamisen jäljiltä että keskimmäinen korkeassa kuumeessa (ihan muu tauti, eikö olekin kätevää?), alkoi pikkuisen otsalohkoa kirvellä. Semminkään kun en itsekään ollut yöllä juurikaan nukkunut.

Hoitaja olisi kirjoittanut meille sairaslomaa kaksi päivää, jotta voisimme tarpeen vaatiessa käydä siellä perjantaina uudestaan. Pyysin tuskastuneena kirjoittamaan suoraan sen suurimman mahdollisen määrän eli kolme päivää, sillä kokemukseni mukaan vatsataudilla on taipumus tarttua ja kiertää, jolloin itse sairaana tai seuraavan potilaan kanssa tavallaan turhan takia käyminen ennen viikonloppua olisi kohtuuttoman rankkaa. Tätä hoitaja hetken mietti, ja lupasi kirjoittaa kolme päivää vain sillä ehdolla, että vannon tulevani lasten kanssa uudestaan jos he menevät huonoon kuntoon. Olisi pitänyt kysyä, onko hänellä perusteita olettaa etten näin osaisi tehdä, nyt tyydyin vaan nyökyttelemään kuuliaisena että saisin lapset kotiin ja lepäämään.

Juuri kun olin saanut lasten olon mukavaksi, tunkenut viimeisen oksennuspyykin koneeseen ja ripustanut viimeistä edellisen ja saanut pääni tyynyyn ja torkahtanut, puhelin soi. Lääkärihän se siellä, kaksi päivää etuajassa.

Hän oli kuulema laittanut silloin tammikuussa lupaamansa mukaisesti lähetteen, mutta sairaalan päässä sitä oli vain kommentoitu. Minulle oli kuulema silloin lääkärissä sanottu, että minun tulee varata lääkäriaika kahden viikon päähän, jossa lääkäri olisi sitten voinut sekä tunnustella patteja että kertoa mitä sairaalasta sanottiin. Ja että olen tehnyt väärin varaillessani nyt pelkkää soittoaikaa selvitelläkseni tätä sotkua, kun minun olisi pitänyt varata vastaanottoaika, että eihän lääkäri sentään puhelimitse kykene potilasta tarkkailemaan.

Jotenkin tästä jäi nyt semmoinen maku, että vaikka inhimillisiä virheitä on tapahtunut puolin ja toisin (minulla ei ihan totta ole minkäänlaista muistikuvaa siitä että minun olisi käsketty varata uusi aika terveyskeskuslääkärille siellä no laitetaan nyt sitten se lähete -reissulla, mutta se nyt ei kerro mistään mitään) kaikki on kuitenkin minun syytäni ja että lapset kärsivät hoidon puutteesta, koska olen niin tyhmä. Niin monta kertaa lääkäri kysyi että ymmärrätkö, ymmärrätkö. Ja niin tiukasti se hoitajakin vannotti tulemaan uudestaan, jos lapsen olo heikkenee. Ettei vain suinkaan terveyskeskuksessa oltaisi pillastuttu siitä, että ihan asiallisesti kysyin ylilääkärin yhteystietoja? Lafka on kuitenkin tosi pieni, varmasti pyrkimys yhteisen pesän puhtaana pitämiseen yksittäisen asiakkaan kustannuksella on ihan mahdollista. Semminkin kun hankala asiakas on köyhä ja kouluttamaton kolmen lapsen yksinhuoltaja, joka on todella helppo saada vaikuttamaan yksinkertaiselta vouhkaajalta.


3 responses to “Jalkaäänestys

  • Katja

    Ei mahda mitään, mutta mua naurattaa, vaikka asia(t) onkin vakava. Miten osaatkin kuvailla nää tilanteet niin mehevästi. Ja just toi pelleily terkkakeskuksen kanssa….
    Toivottavasti pattiasia nyt saa onnellisen lopun ja oksutauti jättäisi teidät muut rauhaan !

  • -kummitus-

    Vaikkeivät minun ongelmani ole lähellekään tätä luokkaa, pakkaa pohdituttamaan välillä, että julkisen terveydenhuollon puolelta sitä saisi melkoisen farssin ainekset kasattua ja nopeasti. Kukaan ei todennäköisesti uskoisi niiden juttujen olevan totta.

    Koittakaa nyt kuitenkin jaksaa niiden kanssa, koko sakki!

  • Sussu

    Ah, julkinen terveydenhuolto. Siellä ei kyllä koskaan tiedä mitä vastaan tulee: joskus palvelu on loistavaa, laadukasta ja asiallista, ja joskus taas… pari esimerkkiä:
    1. kävin lääkärissä, kun pulssini oli ja on edelleen, vuosien jälkeen, tosi hidas. Tyyliin lepopulssi 30, ja saattoi hidastella itsestäänkin roimasti. Rytmihäiriöitä liittyi asiaan. Neuvo: juo kahvia, niin pulssi nousee.
    2. Niska-hartiajumi, kestänyt vuosia. Epäröivä, ymmärrystä haittaavan huonosti suomea puhuva lääkäri hiplaa vähän aikaa toista hartiaa ja ehdottaa sitten että pistettäiskö kortisonia, hän voi tehdä sen samantien. No ei pistetä juu, mutta myöskään mitään hoitolähetettä ei kirjoiteta. Kotona googlasin, kyseessä oli kyllä ammattitaitoinen lääkäri – nimittäin psykiatri alkup. kotimaassaan.
    MUTTA korostan, että olen saanut myös erittäin hyvää julkista terveydenhoitoa, jopa ihan lähiaikoina. Sairaalapuolella tosin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: