Hitunen totuutta

Kylläpä sitä tuntee itsensä aikaansaavaksi, kun ulkoilee aamusella lasten kanssa. Kaikki mitä sen päälle tekee, on pelkkää plussaa. Tänään meidän houkutteli ulkoilemaan paitsi sädehtivä valoilmiö – ..aar.. aur.. aurinko, niinkö? – myös se tosiasia, että yökyläilemässä olleet veljekset ovat enemmän elementissään ravaamassa ylös alas mäkeä pulkan kanssa kuin ahtaassa kerrostalokolmiossa. Kylläpä voikin kaksikkoon mahtua puhtia ja kovaa ääntä, voihyvätavatonsentään! Omani ovat hiirenhiljaisia, hentoja, ja sangen hyvätapaisia heihin verrattuna, jos näin nyt saa edes sanoa. Saako? Sydän on pojilla kuitenkin täyttä kultaa, ja kyllähän se sieltä kaiken jäynänteon ja tuhertamisen alta kiiltää. Makkaranpaisto ja mäenlasku kiillottivat sitä vielä entisestään.

Ja näin olen tienannut jälleen itselleni paheaikaa. Kun vain keksisin, mitä sillä tekisin.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: