Black no. 1

Sain muutama päivä blogin takia noottia siitä, etten osaisi olla yksin. Tätä torua oli kovin vaikea ymmärtää, olenhan ollut yksin jo melkein neljä vuotta ja laittamassa taas yhtä parisuhdetta pois, vaikkei se ole edes kovin käytetty. Torun esittäjä on ollut naimisissa yli 30 vuotta.

Toki poislaiton perimmäinen syy on suhteen tulevaisuuden puute, joka suomeksi sanottuna tarkoittaa sitä, että tässä suhteessa olen jatkossakin yksin, eikä yhteisestä katosta ja pariskunnat niin tiukasti yhteenliittävästä asuntolainasta voi siis edes haaveilla vaikka kuinka haluaisin, mutta mainittakoon ettei minulla ole valmiiksi mietittynä yhtään ainoaa kirjainta Y:n jälkeen.

On tietysti tulkinnanvaraista olenko tällä hetkellä ”yksin” vaiko en. Tiukasti erillään pidetyt asunnot ja erillään vietetyt yöt mielestäni tekevät minusta ”yksinäisen”, vaikka toki sydän ja keksilaatikko on tiukasti varattu yksityiskäyttöön. (Sitäpaitsi parisuhde ja sen kaipuu on niin universaali ilmiö, että lienee vähintäänkin pöhköä moittia ihmistä sen haluamisesta?)

Mmmm, keksiä. Omasta mielestäni en sentään ole riippuvainen keksistä, mutta täytyy myöntää että ollakseni tyytyväinen täytyy minun saada keksiä säännöllisesti muutaman kerran viikossa. Y-mies on parasta keksiseuraa ikinä, mutta kovin rajoitetusti saatavilla keksittelyhetkiin. Toki keksistä voi nauttia yksinkin, mutta niin kivaa kuin se onkin, kyllä siihen kumppania toisinaan kaipaa. Jaettu nautinto on tuplanautinto, ja kimppaherkuttelu on kivaa! Eikö jotain kahviakin mainostettu näillä sanoilla? Eikö? No ei sitten.

Jos tämä parisuhde päättyy, joutuisin etsimään uuden ihmisen keksiseuraksi. Ihan ventovieraan kanssa tuntuisi superkiusalliselta ryhtyä keksittelyyn, mutta ainakin se olisi helppoa, niin paljon keksinnälkäisten päiväkahvitteluilmoituksia netistä löytyy. Ehkäpä käytännöllisintä olisi etsiä ihminen, jota tapaisi vain varmasti herkullisen keksin merkeissä. Olisi nimittäin kamalaa kohdata kaikin puolin mukava ihminen, jonka kanssa haluaisi asuntolainan ja kaikki, ja joka haluaisi sitten keksiä vain kerran kuussa ja silloinkin pimeässä ja peiton alla. Vähemmästäkin rupeaa ihoa nipistelemään.

Jos jotain tässä iässä haluaa jo välttää, on se huono keksi. Kun on jo mieleisensä löytänyt, ei huono enää kelpaa. Nuorempana sitä halusi antaa kaikille merkeille ja laaduille mahdollisuuden, mutta kyllä tässä iässä haluaa jo haarukoida herkut sekundan seasta. Ikävä kyllä en ole oppinut erottamaan ihmisen ulkomuodosta millaista keksiä hän tulee tarjoamaan, joten ehkäpä sittenkin suljen tämän oven ja panostan nykyiseen parisuhteeseen. Laatu lienee päivän sana.


10 responses to “Black no. 1

  • Tiina

    Minä olen kelannut vähän samanlaisia asioita tässä viime aikoina ja tullut oikeastaan myöskin samaan lopputulokseen. Vaikkei tässä minun tapauksessani nyt parisuhteesta voi puhuakaan. Eikä tarvikaan. Vaikka joskus hairahdun haikailemaan.

  • Celia

    Entä voisiko hyvän keksin vuoksi kestää yhteisen asuntolainan puuttuminen ja erillisyys?

    Minullehan tämä kysymys on täysin teoreettinen, sillä minulla on yksi hyvä asuntolaina, jonka jaan, mutta muuta en sitten jaakaan muiden kuin itseni kanssa. Siksipä myös keksikäs asuntolainattomuus tuntuisi kovin houkuttelevalta omaan keksittömyyteeni verrattuna.

  • irkku

    Itse olen aina kuulunut luokkaan vähällä keksillä toimiva mutta en tiedä onko se nyt sitten ikä vai mikä että keksihammasta on alkanut kolottaa ihan hirveästi ja manailenkin sitä että keksinhimoinen ukko on näinä vähien keksien vuosina muuttunut myös vähällä keksillä toimivaksi. Jotenkin ollut muka niin hektistä elämä vuosikausia ettei keksiäkään ole jaksanut enää iltaisin kaivella esiin. Eli oma moka! 😦
    Kärjistetysti voisin sanoa että mulle toimi ihan jees monta vuota keksittömyys asuntolainalla ja ukkopolokin sit totuttautui siihen mutta nyt tuntuu kyllä siltä ettei tää toimi alkuunkaan ilman keksejä. Tai siis toimii mutta silti ei. Jos joku nyt ymmärtää pointin.
    Aion tosin tehdä saman kuin sinä eli taistelutahtoa pukkaa päälle, minähän haluan juuri tuon hyvän keksin ja sillä siisti! Pitää vaan kaivaa se esiin sieltä piparipurkin periltä nyt. Nih!

  • Kimmeli

    Muiden on niin helppo olla aina sanomassa! Minullekin on sanottu, että olen niin kranttu, ettei mikään kelpaa. Vaan jos on saanu suklaakeksiä, niin ei voi vohveliin tyytyä! Mieluummin harvemmin herkuttelee kuin murustelis mauttoman keksin kanssa useammin!
    Hyvä kirjoitus!!!!

  • kolmenmami

    komppi viimeiselle, erittäin nappi kirjoitus!

  • Nöpöstiina

    Pahimmillaan olin 7 vuotta keksilakossa, ihan siitä periaatteesta, että halusin vakituisen keksikaverin ja tulevaisuuden, vähempään en halunnut tyytyä. Ja kun oli pienet lapset ja herkkupuodeissa kiertely ei innostanut, niin löydä siinä nyt sitten mitään… Sen jälkeen kokeilin sitä herkkukeksiä saman kaverin kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti, ilman toivoakaan yhteisestä pöydästä. Mutta minkäs sitä luonnolleen voi, minä aloin hyvistä päätöksistäni huolimatta haikailla sitä päivittäistä yhdessäoloa ja keksittelyä… Ja se siitä sitten.
    Eikä vohvelia enää nelikymppisenä suklaamurukeksien jälkeen! Eikä edes keksiä millä hinnalla hyvänsä, en ole valmis uhraamaan omaa päätösvaltaani ”pelkän” keksin takia. Nyt on takana 8kk keksitöntä, ja pahalta tuntuu! Voi meitä!

  • ekopiipero

    Toivottavasti löydät sopivanlaisen ratkaisun. Keksiä ja asuntolainaa on kiva olla myös yhtäaikaa. Mutta pitääkö toista hylätä toisen takia. Jos on hyvä olla, niin asia selvä, jos ei ole hyvä olla, niin paree tehä ratkasu.

  • 3xikuisuus

    Kiitoksia kommenteista kaikille! Tosiaan, X-miehen kanssa olisi ollut mahdollisuus asuntolainaankin jossain vaiheessa, mutta seitsemän vuotta Marie-keksiä riitti. Kyllä vaniljakin kuulema on maku ja mauste, mutta kovin tylsä ja ennalta-arvattava sellainen. Ei se tietenkään ainoa peruste eroon ollut, mutta painava peruste kuitenkin.
    Mitä enemmän asiaa aprikoin, alan olla yhä epävarmempi että mahtaakohan Y-miehen kaltaista reseptimestaria olla toista.

  • irkku

    Marie-keksi. Ooks tosissas? Maailman tylsin keksi ikinä… 😦

    Kai niitä reseptimestareita on pitkin maailmaa mutta hiivattiako sitä etsimään jos ei ole pakko?

  • Celia

    Samaa mieltä kuin Irkku:
    ”Kai niitä reseptimestareita on pitkin maailmaa mutta hiivattiako sitä etsimään jos ei ole pakko?”

    Hyvä keksi on aina hyvää ilman yhteistä asuntolainaakin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: