Ei kantasoluhoitoja minulle, kiitos

Puristava pohjekipu ei ollut veritulppa. Esikoisen nielupaise lähti pienenemään. X-mies tuli hakemaan lapset, vaikkakin myöhässä. Pääsin lauantaina töihin.

Valtakunnassa siis kaikki hyvin. Luulin että PMS oli tältä kuulta jo lusittu, mutta näköjään sitä riitti toisellekin kierrokselle. Mielelläni selittäisin perjantaisen raivotuksen jollakin helposti kuitattavalla, mutta taitaa kuitenkin olla ihan luvallista olla hermostunut ja pahantuulinen, jos lasta uhkaa leikkaus samalla kun itseä kuolema.

Sanaharkan päätteeksi sain puhuttua lähetteen nieluviljelyyn myös minulle ja keskimmäiselle. Esikoisella on siis oireellinen tartunta jota parhaillaan hoidetaan, ja kuopuksella oireeton. Vaikka kuinka yritin hoitajalle painottaa että perheessä on varmasti (ihan viralliseltakin termiltään) ping-pong -ilmiö, jossa joku oireeton saa siis välillä tartutettua toisia, väitti hoitaja kivenkovaan että heillä on ohjeistus, että näytteitä otetaan vain henkilöiltä, joilla on selkeät oireet, eikä mitään höpöhöpö huvin vuoksi -testejä. Vasta kun korotin ääntä yrittäen pidätellä samalla itkua (samalla oletin siis tekeväni kuolemaa pohkeeni kanssa ja murehdin mitä tehdä, jos joutuisin sairaalaan liuotushoitoon samalla kun esikoinen  joutuisi toiseen sairaalaan nielurisaleikkaukseen) ja korostamalla korostin etten enää kovin kauaa jaksa jatkuvasti sairastavien lasten kanssa kun saan kohta potkut töistäkin jatkuvien sairaspoissaolojen takia, laitettiin lähetteen sanoen, ettette te varmaan edes ehdi sinne enää tänään, että turhaan laitettiin lähete kun näyte pitää ottaa ennen klo 14. Näyte oli otettu meiltä molemmilta tasan klo 13.

Tuloksia varmaan odotellaankin tovi. Esikoisen näyte, joka otettiin ennen paiseen kasvamista keskiviikkona 5.1., on tätä kirjoittaessa edelleen auki.

Ikävä kyllä väittelystä jäi mieleeni se ajatus, että mitä ihmettä tapahtuu, jos en tosiaan enää jaksa? Eihän näiltä tarvitse enää pyllyjä pyyhkiä eikä työntää lusikkaa naamaan ravinnontarpeen takaamiseksi, joten asiat ehtisivät varmasti aika pahaan jamaan ennen kuin kukaan huomaisi, että apua tarvitaan. Täytyisi varmaankin ruveta pitämään itsestään huoli, mutkunääääääh. Eijjaksa. Paljon mieluummin istun sohvalla ja kudon. Sen verran epämukava ajatus kuitenkin oli, että siivosin tänään vähän enemmän kuin normaalin ”räpistelen tässä nyt vain sen verran että pää pysyy pinnalla” ja käytin lapset uimahallissa.

Ai joo, ei otsikko tähän liity millään tavalla. Huomasin vain vasta nyt miten pieli koskessa väsätty termi se on. (Tai sitten silkka vahinko. Hauskimmat asiat yleensä ovat.) Eiköhän meistä kukinenkin ole loppukevennyksensä ansainnut.


4 responses to “Ei kantasoluhoitoja minulle, kiitos

  • kolmenmami

    Mä samaistun tähän sun tekstiis (taas…)ihan täysin:)

    Käytiin terveyskeskuksessa pe-iltapäivällä juniorin kanssa rattaita työntäen tuulessa ja tuiskussa ilmojen herraa uhmaten . Tirautin siinä sairaanhoitajalla pikku itkut väsyneenä hiivalääkettä ressiin ruinatessani,lääkäreitten jo lähdettyä…
    Viikko mennyt juniorin kakkataudista toipuessa, edellisen yön olin viettänyt lasten polilla keskimmäisen kanssa nestetipassa (vatsataudin johdosta), sitä edellinen yö valvottu oksentaen ja raha-asiat pissii ja muutenkin menee niin nappiin jotta vallan…

    Joten hyvin me pärjätään;
    mikä ei tapa, kiduttaa!!
    Eiks vaan =)

    ps.mä sain sen sitten reseptin joltain soittolääkäriltä suoraan apteekkiin, tabletti maksoi vain 2,- kun käsikauppalääkkeet olis olleet toistakymppiä 🙂

  • Mökö

    Sillopin tällöin täällä pyörähdän, mutta kommentointi on jäänyt. Nyt osui ja upposi, joten pakko jättää käyntijälki.
    Meillä oli viime keväänä angiinakierre. Kolmesti minäkin sen sairastin. Edellisen kuurin loppumisesta pari päivää ja uudestaan. Eipä paljoa naurattanut laskea jatkuvasti ropoja apteekkiin ja uusiin hammasharjoihin. Esikoinen ja keskimmäinen sairasti myös sen kolme kertaa, kuopuksella yksi oireeton angiina. Me useasti sairastaneet oltiin ihan reporankoja, ruokaa ei pystytty syömään viikkoon (per tauti). Karmeaa! Mutta se miksi naputtelen tätä tekstiä on, että muistakaa vaihtaa myös hammasTAHNA. Xsylitoli on oiva kasvualusta strepA:lle, ja hammasharjasta menee pöpö sitten tahnaan. Ja tauti tartuu taas uudestaan ja uudestaan…

  • Nöpöstiina

    Meilläkin pyöri angiina minun ja kahden poikani välillä, monta kertaa vuodessa useamman vuoden ajan (joskus vuonna miekka ja kivi, kun pojat oli pieniä). Antibioottikuuri poikineen popsittiin… Kierre loppui kuin seinään, kun Esikoiselta leikattiin nielu- ja kitarisat (vuosi taisi olla 97, koska poika oli ekalla…). Sen jälkeen kukaan meistä ei ole angiinaa sairastanut 🙂

  • Kaisa

    Kiitos myötätunnosta vinkeistä sekä osanottoni! Välillä tämä on kyllä aikamoista, ja alkaa tehdä mieli katsella vuokrayksiöitä Timbuktusta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: