Kun tekee mieli tuhota

Saako purnata? No ei se mitään, purnaan silti. Esikoisen kurkkupaise ei ole laskenut. Lääkärin ohjeen mukaan se ennustaa käyntiä päivystyksessä huomenna lauantaina.

Arvatkaa riittääkö se? Noei. Heräsin aamulla pakottavan pohjekivun kanssa. Se ei mennyt työnteolla ohi (harva vaiva menee) joten varasin ajan työterveyshuoltoon. Hoitaja ei tunnustelun perusteella voinut vahvistaa epäilyä laskimotukoksesta, mutta ajatteli varan vuoksi laittaa minut lääkärille. Paitsi ettei lääkäriaikaa enää saanut, mihinkään.

Minulla on huomenna työpäivä, ja jo etukäteen ehdin irvistellä sille että niin harvoin kohdalle sattuva pakollinen lauantaivuoro sattuu juuri X-miehen viikonlopulle. Tottakai se on lastenhoidollisesti hyvä järjestely, mutta oma-ajallisesti kehno, sitä jää tasan kaksi tuntia. Koska lääkäriä ei nyt tähän hätään saatu, kirjoitti hoitaja sairasloman vain tälle päivälle. Ideana tietysti se, että jos oireet pahenevat ja alkaa olla selvemmin selvää että kyseessä olisi veritulppa, on minun hakeuduttava – päivystykseen.

Edit. klo 16.40

X-mies unohti hakea lapset. Muisteli joko että a) nyt on parillinen viikonloppu tai että b) hänen kuuluu ottaa lapset parillisina viikonloppuina, vaikka tämä pariton on ollut nyt käytössä täyden vuoden. Ilmeisesti voi oikeasti vituttaa niin ettei veri kierrä.