Lepopäivä

Näin loppiaisena oli tarkoitus tehdä kaikkea kivaa perheen kesken. Aloitimmekin lupaavasti nukkumalla pitkään, katselemalla aamuelokuvan jossa oli Twilightin Jake enemmän keskimmäiselle sopivassa iässä ja ulkoilemalla Y-miehen kanssa ulkoilualueen pulkkamäessä. Minä ja Y-mies tosin sisäilimme viereisessä kahvilassa, koskapa tylsyys ja lämmikkeen tarve.

Ennenkuin päivä ehti edetä suunnitellusti Y-miehen luokse katselemaan lisää elokuvia, tuli esikoinenkin kotiin yökylästä. Puolen tunnin päästä siitä olinkin jo kiidättämässä esikoista päivystykseen.

Kas kun esikoinen sairasti jouluna sitä angiinaa. Ja kun sellainen jälkitauti olemassa, jonka nimi on nielupaise, ja joka on aika ällö ja kiireesti hoidettava. Tämän perheen tuurilla se sitten osui esikoisen osaksi.

Tunnissa olimme ulkona omasta päivystyksestä, josta saimme lähetteen isompaan sairaalaan. Onneksi siihen asti lapsenvahtina ollut Y-mies lupautui kuskiksi ja naapuri otti loput pesueestani huomaansa, sillä en ole tullut opetelleeksi Helsingissä ajamista, vaan pelkkä ajatuskin inhottaa ja pelottaa. Y-mies löysi perille nopeasti ja varmasti, ja kiiruhdimme istumaan seuraavaksi neljäksi tunniksi. Itse hoitotoimenpide oli oksettava jo ajatukseltaan, ja usempaankin kertaan ihmettelin miksi näin inhottava tauti osuu juuri sille lapselle, joka ei kestä kipua eikä siedä veren näkemistä. Kunnialla ei hoitohuoneesta selvitty, ei todellakaan. Kotiinviemiksiksi käytiin hakemassa pussillinen lääkkeitä. Kaksi eri antibioottia, kahdet särkylääkkeet ja painavasti suositellut maitohappobakteerikapselit  pitävät huolen siitä, ettei lapselta lopu naposteltavat ihan heti.

Ja tässähän se päivä sitten menikin. Ennen pulkkamäkeen lähtöä uuniin työntämäni tarjouskinkku oli paistunut juuri sopivaksi. Naapurissa riehuneet ja kivun ja kolmiolääkkeen tainnuttama jälkikasvusto sammui heti yhdeksältä. Nyt olisi sitä aikaa itselle, mutta luulenpa että maistiaisviipaleen jälkeen täytyy ruveta itsekin nukkumahommiin.