Työ on puoliksi auringonottoa

Puolivuosittainen vaatteidenhankinta on jälleen onnistuneesti suoritettu. Ostin vain tarpeellista, vaikka hieman kyllä epäilen että mustavalkoraitainen hörhelökoristeinen paita saattaa jäädä vähän vähemmälle arkikäytölle. Samalla vimmalla tyhjensin vaatekaappini pelottavaa alinta hyllyä lukuunottamatta, ja löysin mm. kahdet vaippakuoret, pitkään hukassa olleen niittirannekkeen ja verkkosukkahousut, legoja ja korillisen lankaa – sekä kaksi kassillista poistoon meneviä vaatteita. Yleisilmeltään vaatekaappi ei nyt suorastaan askeettinen ole, mutta vähän jämäkämpi kuitenkin. Noloudekseni jouduin perustamaan bändipaidoille oman pinon. Ei ehkä suotavaa ole tämä enää tässä iässä, mutta kun ei niitä tukisukkahousujakaan vielä kovin montaa paria ole. Muutama paidoista on kyllä liian pieniä, mutta en helvetissä ala  luopua niistä, onhan niissä kiinni niin riemukkaita muistoja. Imetysaktivisti- ja punkkariajoilta oleva ”Nämä ovat lapsiani varten” -painatuksella varustettu ei ole bändipaita, mutta kuuluu muistojen takia säilytettävään kategoriaan aivan itsestäänselvästi, samoin kuin edesmennyttä Nightlife Rockia mainostava Perrrrkele Clubin paita, jonka myynyt baarimikko – ai niin. Äiti lukee. Köh köh.

No niin. Tein myös havainnon, josta en taaskaan oikein tiedä mitä ajatella. Kaikki  ostamani vaatteet olivat mustia, paitsi ne jotka olivat mustavalkoisia. Siivouksen myötä kaappiin jäi neljä punertavaa, yksi vihreä ja yksi valkoinen paita. Kaikki muut jäljelle jääneetkin ovat mustia. Omistamani mekot ja hameetkin ovat mustia, paitsi se yksi raidallinen, joka ei kyllä oikein mahdu päälle. Kyllähän musta hoikentaa ja on kätevä pestä, mutta olenkos kenties jotenkin tylsä ja ennalta-arvattava?

Minulla on muuten nykyään tukka, olenkos maininnut sitä? Se on tumma ja aika pitkä, ja leikkasin itselleni otsatukan joitakin viikkoja sitten. Itku ja hammastenkiristys aiheesta ’kuinka kasvatan normaalin naistentukan kaljusta’ on jäänyt taa jo muutama vuosi sitten. Tukan perusteella olisi kiva käyttää jotain fiftarihenkistä vaatetta, mutkun en koskaan ole erityisen femme ollut, tuntuu se hankalalta. Töihinkään kun ei tarvitse katsoa mitä päällensä laittaa, on pukeutumiseni ylipäänsä ihan liian verkkarihenkistä.

Taidan asettaa toivoni keskimmäiseen, joka on mieltynyt pukeutumis- ja sisustusohjelmien katseluun ja omaa vieläpä värisilmää.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: