Aika kulkee, ja me sen mukana

Jos ilta alkaa niin että minut ja minun luurini halutaan kuvata ventovieraan blogiin jo junassa matkalla Helsinkiin, ja heti junasta päästyä kaksi miestä kommentoi ulkomuotoani varsin lämpimään sävyyn, on tasan kaksi vaihtoehtoa: joko illasta tulee suksee, tai sitten siitä tulee sen vastakohta, sucksee. Tuli ensimmäinen.

Muutamaa uutta tuttavuutta odottelin paikalle turhaan, joka harmitti tietysti himppasen. Toivon tapaavani heidät joskus toiste. Totuttuun tapaan keskustelu lainehti valtoimenaan, esimerkkeinä nyt vaikkapa oikeaoppinen puukkotappelu, Opelin moottoriviat ja uusiolasten asema perheessä ja sen jälkeen. Ja kuten aiempinakin vuosina, pilkku tuli yllättävän pian. Jatkoille en tällä kertaa haikaillut, sillä vaikka Y-mies painottikin ettei kiirusta kotiin todellakaan tarvitse pitää, oli ajatus unenlämpimästä miehestä ihan liian houkutteleva.

Kyllä se ihminen noin ylipäänsä kuitenkin on sosiaalinen otus. Lämmin kiitos kaikille.


2 responses to “Aika kulkee, ja me sen mukana

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: