Koska esikoinen ei enää käy X-miehen luona, on meillä yhteistä aikaa kahden kesken, joka kolmilapsisessa perheessä on harvinaista. Ensimmäiset pari viikonloppua meni luimistellessa ja ihmetellessä, että kukas tuo onkaan ja mitä sen kanssa olikaan tapana tehdä. Ainakin esikoisen osalta.
Tänä viikonloppuna jää sitten vihdoinkin murtui, ja sunnuntai kului mainiosti intialaisen noutoruoan, vuokrakauhuleffan ja suklaan parissa. Yritän vakuuttaa itselleni, että kiva on kivaa, vaikka kauhuleffat voivat olla lapselle haitallisia, noutoruoka on epäterveellistä ja liian kallista ja suklaa kaikin tavoin paheksuttavaa.
Kiva on kivaa. Kiva on kivaa. Kiva on kivaa. Eikö niin?
Kolme kertaa ikuisuus 
29 marraskuun, 2010 at 12:47
Kyllä, kiva on kivaa! Ja noi nuorukaiset kasvaa ja etääntyy sellaista vauhtia äideistään, että kannattaa (yrittää) nauttia joka hetkestä kun ei ole jälkikasvunsa mielestä täysi tolvana. Tai kun jälkikasvu ei ainakaan kerro sitä (täyteen ääneen).
29 marraskuun, 2010 at 20:49
No sitähän minäkin. Ja mikäs sen juhlan arjesta erottaisi elleivät pienet paheet?
1 joulukuun, 2010 at 08:44
Kyllä! Juuri sitä se on! Hyvä että sitä on 😀