Yksin elokuvissa käyvät naiset

Sitä on taas perheneuvolassa käyty, ja jos tapanani olisi vaikkapa karjua tai nakella tavaroita seinille, olisin sitä harrastanut runsain mitoin kokoustamisen jälkeen.

Ilmoitin heti alussa että kyllä, vähennetään vain tapaamisia. Suostun allekirjoittamaan sopimuksen sellaisenaan. Pannahinen että kysyivätkin että miksi, ja himputti sentään että pitikin kertoa. Perustelin päätökseni sillä, että lasten kertoman mukaan X-mies on lasketellut aikamoista palturia, varsinkin sellaista joka saa minut näkymään aika kehnossa valossa. Ja taas typeränä typeränä typeränä ämmänä menin erittelemään ne jutut, mitä lapset ovat kertoneet. En ollut ottanut kuopuksen synnytyskertomusta mukaan, koska ajattelin että se olisi vittuilua. Nyt X-mies väittikin kivenkovaan että kyllä kuopus oli sokerivauva, koska sokeriarvoja mitattiin koko ajan. Kai niitä nyt vittusaatana mitattiin, kun lapsi oli isokokoinen ja riskiryhmässä, ja siksihän me saimme lähteä kotiin seuraavana päivänä, kun arvot olivat niin hyvät! Sokerivauvoja ei päästetä alle vuorokauden ikäisinä kotiin. X-mies väitti kivenkovaan, että minä olin vain kivenkovaan vaatinut että pitää päästä, eikä sairaalalla ollut muuta vaihtoehtoa kuin päästää meidät – että olisin siis vaarantanut kuopuksen hengen ja terveyden vielä syntymän jälkeenkin! Luoja mikä kusipää!

Perheneuvolan työntekijä selitti pitkät pätkät siitä mitä raskausajan diabetes on ja siitä miten vaarallinen tila se on, ja miten se voi jäädä elämään peikkona vanhempien mieleen. Ikään kuin kuusi ja puoli vuotta sitten koettu huoli oikeuttaisi muistin vääristymät ja niiden lapsille totena selittämisen.

Toinen asia minkä nostin esille oli lasten syömisten vahtiminen, se että keskimmäinen kysyy joka ruoasta rasvan määrää eikä halua syödä välipalaa, ettei lihoisi. (Lisättäköön nyt varmuuden vuoksi tähän väliin, ettei kenelläkään lapsista ole rahtustakaan ylipainoa.) Tämän X-mies perusteli niin, että ajattelee tietysti vain lasten parasta, sillä koska suvussa on korkeaa verenpainetta ja huonoja kolesteroliarvoja, on lihomista vältettävä. Kysyin millä perusteella hän olettaa etteivät lapset kotonaan saisi terveellistä ruokaa, osasi hän vastata vain että lapset ovat pyytäneet heillä lisää suolaa ruokaan. Kun ovat kuulema tottuneet kotona niin suolaiseen ruokaan. Että nyt ei sitten suolaton maistu. Että on se niin kamalaa, kun minä myrkytän lapsia epäterveellisellä, suolaisella ruoalla. Että kun hän tekee terveellistä, suolatonta ruokaa, ei se kelpaa niille kiittämättömille, koska minä olen totuttanut heidät niin epäterveelliseen moskaan. Että hän on kyllä maistanut minun äitinikin tekemää ruokaa ja siinäkin oli suolaa, että se on meillä suvussa, että kyllä nämä lapset pitää totuttaa siitä pois.

Kysyin kuinka järkevää on käyttää se vähä aika minkä hän lasten kanssa suostuu viettämään (tarpeettomiin) ravintoaiheisiin luentoihin, mutten saanut vastausta.

Tulinpa maininneeksi senkin, että minua suututtaa se, että hän on kertonut lapsille avioeron syyn olleen se, että minä kohtelin häntä huonosti. Olin juuri sanomassa että minua ei vähempää voisi kiinnostaa minkä hän itse arvelee olleen eromme syyn, kunhan ei mainostele arveluitaan lapsille, kun X-mies leuka tanassa ryhtyi mylvimään että sehän on vain totuus. Että kyllä hän saa lapsille totuuden kertoa, ei lapsille saa valehdella. En pystynyt pidättelemään itseäni vain tulin todenneeksi etten minäkään kerro lapsille eron syyn olleen isän huonous petipuuhissa ja loisena elelyn, vaikka ne minun mielestäni totta ovatkin. Että jos viitsisi pitää turpansa kiinni sellaisista asioista, jotka eivät lapsille kuulu.

Perheneuvolatyöntekijäkin melkein otti tähän kantaa, sanomalla ettei lapsille tosiaankaan ole hyvä kertoa eron syitä ja ruveta syyttelemään toista osapuolta, mutta vesitti toki senkin liennyttelemällä ja laannuttelemalla ettei toki kukaan nyt ole tehnyt väärin, että kyllä kummallakin osapuolella on hyvät syyt käyttäytyä niinkuin käyttäytyy.

Näiden kahden kokemuksen perusteella en voi kyllä suositella perheneuvolassa käymistä kenellekään. En koe saaneeni siitä muuta hyötyä kuin sen, että X-mies ylipäänsä suostui sinne ja tuli paljastaneeksi, kuinka suuresti minua halveksii (tiesittekö muuten että kukaan ei liho vasten tahtoaan? Että lihavuus on velttoutta ja laiskuutta?). Asioiden näin ollessa näen siis tapaamisten vähenemisen vain hyvänä asiana. (Tiesittekö muuten että X-miehen logiikan mukaan tapaamiset eivät itseasiassa vähene ollenkaan, koska hän tapaa heitä edelleen kaksi kertaa kuukaudessa – vaikkakin yhteensä kaksi yötä entisen neljän yön sijasta?) Olisin toivonut työntekijältä jonkinlaista kannanottoa, ehkä jopa neuvoja tilanteen purkuun. Nyt sain vain kauheasti kakkelia niskaan.

Ja koska tämä on nyt viimeinen viikonloppu kun lapset ovat X-miehen luona kokonaista kaksi yötä, joutui Y-mies tietysti sunnuntaiksi ylitöihin. Yhteistä aikaa on muutenkin ollut niin vähän, ja nyt kun tälle viimeiselle viikonlopulle tuli töi-ongelmien lisäksi vähän näkkärinaamaa peliin, on tämä tyttö niin kypsä tähän koko ..koko… no, hommaan, että aikoo nyt mennä ja