Veteni ja rantani

Pienessä kuumepöhnässä ei ole kiva herätä aamukolmelta, kun 13-vuotias kirkuu suonenvedon kourissa. Luulisi että neljä tuntia myöhemmin olisi ollut kivempi herätä kun sama 13-vuotias herätti koko huushollin haltioituneena katsomaan ikkunasta lumista maisemaa, kerrankin vaikuttuneena, kerrankin haluten ilahduttaa muita – mutta ei se ollut.

Herääminen ylipäänsäkin on ihan yliarvostettua hommaa.

Onneksi Y-miehellä on iltatuuri, joten sain käyttää päivällä edes osan ajasta kokovartalolämmityksessä. Kissat ovat ihan hyviä unikavereita, mutta lämmittävät varsin pientä osaa allekirjoittaneen varresta. Lapsissa on vähän sama ongelma, ja ikävä kyllä mitä pidempi lapsi, sen haluttomampi lämmittämään kuumeista äitiä. Lisäksi lasten käyttö lämmityksessä on ongelmallista terävien kyynärpäiden takia, kyynärpää syvällä maitorauhasessa tai munuaisessa ei ole ikinä ollut mieliasioitani. Y-mies taas yltää parahultaisesti varpaista päälaelle ja osaa sopivasti varoa ulokkeitani, laaksojani ja kukkuloitani.

Nyt suonette anteeksi, ryhdyn harkitsemaan haistattelemista pyykeille, tiskeille ja ruoanlaitolle.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: