Eilisestä perheneuvolasta riittää juttua tänäänkin, pahoittelen jos toivoit jo reipasta eteenpäin siirtymistä.
Keskustelussa sivuttiin myös eron syitä. Minä totesin miten surullista on että tämmöiseen tilanteeseen on päädytty, kun erottiin kuitenkin niin sovussa. Tästä X-mies kimmastui, että emmepäs eronneet yhteistuumin, emme ollenkaan! Hän kuulema halusi eron erinäisistä syistä, ja minä vastustin sitä.
Täytyy myöntää että olen järkyttynyt. Todellisuudentajusta vastaava palikka tuntuu olevan X-miehen päässä ihan pikkuisen vinksallaan, ja defenssimekanismit niin täyskierroksilla, ettei ihmekään ettei keskustelusta tuntunut tulevan yhtään mitään. Tuskinpa tulee jatkossakaan, jos toinen keskittyy vaan puolustamaan itseään räiskien ammuksiaan niin minuun, omiin lapsiinsa kuin minun vanhempiinikin.
En edes ymmärtänyt lähteä oikomaan X-miehen käsitystä, niin hämmentynyt olin. Olisi varmaan pitänyt, nythän se saattoi jäädä kirjoihin ja kansiin totuutena, jolloin minun versioni tapahtumain kulusta, jos se nyt ikinä nousee esiin, näyttäytyy epätotena.
Oma pää pääsee onneksi tänään tuulettumaan Y-miehen seurassa. Jospa vaikka siipi jaksaisi taas kerran nousta maasta.
Kolme kertaa ikuisuus 
5 marraskuun, 2010 at 18:12
Oma arvaukseni on, että mikäli perheneuvolan henkilö on yhtään ammattitaitoinen, hän osaa kyllä lukea myös rivien välistä sen, minkä ex kiistää. Hän on myös havainnut sinun hämmennyksesi ja hiljaisuutesi ex:än räyhätessä – kamalan epämiellyttävä mies, riehuu jopa vieraiden kuullen.
Takerruin muuten edellisessä kirjoituksessasi olleeseen ex-appivanhempiasi koskevaan luonnehdintaan – eipä ole omena kauaksi pudonnut, ilmeisesti kodinperintö pyrkii nyt kovasti esille. Kerrot sitten toisella kerralla, miten asiat ovat sinun näkökulmastasi.
Hauskaa tuulettautumisiltaa sinulle ja Y-miehelle.
6 marraskuun, 2010 at 20:35
Kovasti samoin kommentein oli lähestymässä kuin Celiakin.
Noin räikeä käytös kyllä yleensä puhuu puolestaan, luotetaan siihen!
Rentouttavaa iltaa!